Yksinäinen susi

 Oli niitty, jossa laidunsi lampaita. Yksi lampaista koki olevansa erilainen kuin muut. Se yritti sopeutua joukkoon, mutta, mitä tahansa se yritti, aina se tunsi olonsa onnettomaksi. Sitten se yhtenä päivänä tajusi olevansa susi, jolla oli lampaan vaatteet päällään. Hän ymmärsi, että se selitti monta asiaa. Mutta susi mietti, miksi hän oli susi ja miten hän oli joutunut lampaiden joukkoon lampaiden puvussa. Hän katsoi metsään, joka oli niityn vierellä. Se oli tuiki tuntematon paikka. Se tuntui vaaralliselta ja pelottavalta. Se halusi ehdottomasti muiden lampaiden kanssa takaisin lampolan suojaan. Niinpä hän päätti esittää lammasta.

Koska susi tiesi olevansa erilainen eikä halunnut paljastua, se pysytteli omissa oloissaan. Se seurasi muiden lampaiden elämää sivusta. Kuinka ne jakoivat ruuan, painautuivat toisiaan vasten lämpöä hakien yön viileydessä, kuinka ne pariutuivat ja saivat suloisia pikku karitsoja, jotka temmelsivät auringon paisteessa tuoreen ruohon ja niittykukkien seassa. Tätä kaikkea susi katseli etäältä, koska ei halunnut paljastua. Se pelkäsi, että jos se olisi paljastunut, se oltaisiin heitetty maatilan turvasta yksin suojattomana synkkään metsään.

Sitten kerran eräs lammas rakastui suteen ja lähestyi sutta ja painautui sitä vasten lämpöä hakien. Sudesta tuntui hyvältä. Nyt hänkin sai kokea sen, minkä oli nähnyt kaikkien muidenkin kokevan ikinä pääsemättä osalliseksi tuosta onnesta. Mutta, mitä lähemmäs lammas painautui, sitä enemmän sutta alkoi pelottaa, että hän paljastuisi sudeksi. Loppujen lopuksi hän lähti pois lampaan luota ja siirtyi niityn toiselle puolelle. Susi oli murheen murtama. Hän niin halusi kuulua lampaiden laumaan ja olla kuin muutkin lampaat, mutta hän oli susi.

Susi oli tuskissaan. Koska hän ei voinut päästää ketään lähelleen, hän oli yksinäinen lammas niityllä. Yksinäisyyden lisäksi hänellä oli vielä hyvin epämiellyttävä olo, koska hänellä oli lampaan vaatteet yllään. Asu oli pienempi, mitä susi oli ja se esti häntä liikkumasta vapaasti. Aina, kun hän tapasi niityllä lampaita, hänen täytyi painaa itsensä kasaan, ettei paljastuisi. Kun hän pääsi omiin oloihinsa, hän sai oikoa raajansa suoriksi ja hän pystyi taas hengittämään kunnolla. Sen vuoksi susi ei loppujen lopuksi halunnut viettää aikaa lampaiden kanssa.

Pikku hiljaa niitty alkoi tuntua liian pieneltä paikalta, koska minne susi menikin, hän ei voinut olla oma itsensä. Susi alkoi katsoa haikeasti metsään, jossa olisi saanut olla rauhassa muilta. Hän mietti, ettei ollut halunnut lähteä metsään, koska ei halunnut olla yksin. Koska hän joutui suojelemaan salaisuuttaan, hän joutui kuitenkin olemaan yksin. Jos hän joutui olemaan yksin joka tapauksessa, ehkä olisi parempi olla yksin sutena kuin lampaana.

Hän kohotti katseensa kohti yötaivasta ja ulvoi kuuta. Hän heitti lampaan vaatteensa pois ja kohottautui täyteen mittaansa. Kun muut lampaat kuulivat ja näkivät suden, ne pelästyivät ja juoksivat toiselle puolelle niittyä. Susi hyppäsi yli aidan ja lähti epävarmoin askelin löntystelemään kohti metsää. Kun hän pääsi puiden sekaan, hänen vaistonsa heräsivät ja hän tunsi elävänsä. Hän tunsi poltteen sisällään ja lähti juoksemaan. Hän oli vapaa. Hän kiipesi kallion kielekkeelle ja ulvoi kuuta kertoen maailmalle olevansa olemassa. Sitten susi kuuli, kuinka hänen huutoonsa vastattiin. Hän kääntyi ja näki toisen suden.

Koska susi oli kasvanut lampaiden kanssa, hän ei ollut tiennyt, että maailmassa voi olla muita hänen kaltaisiaan. Toinen susi tuli hänen viereensä ja yhdessä he ulvoivat kuuta, juoksivat vapaina ja painautuivat toisiaan vasten yön viileydessä. Metsä oli synkkä, mutta he olivat onnellisia yhdessä eikä heitä pelottanut yhtään, koska he olivat juuri se, mitä kaikki muut metsässä pelkäsivät.