Arvoisa taivaan porttien vartija olen kuullut yrityksestänne ensimmäisen kerran pienenä lapsena. Se herätti jo silloin suurta kiinnostusta. Paikka, jossa vallitsee rauha ja kaikilla on hyvä olla. Se kuulosti jotenkin satumaiselta, koska en ollut ikinä nähnyt mitään vastaavanlaista. Sen sijaan olen tutustunut kilpailevaan yritykseenne hyvinkin läheisesti. Olen ollut sekä asiakkaana että työntekijänä ja ollut kovin huolissani työntekijäsuojalakien rikkomuksista. Vaikka olen valittanut palveluista kuluttaja-asiamiehelle, minulle on todettu, ettei niin korruptoitunutta firmaa saada toimimaan eettisesti. Siitä sain sitten ajatuksen, että voisin koettaa luoda muutosta parempaan päin firman sisältä. Tämän takia sitten hankkiuduinkin työntekijäksi suoraan ytimeen paholaisen vatsaan. Se on yrityksen päätoimipiste Luxenburgissa. Vuosien näännyttävän työn ja raatamisen jälkeen kuitenkin totesin, että jalosta ajatuksesta lähtenyt työni oli valunut täysin hukkaan. Firma ei muuttunut, ei sen työntekijät eivätkä heidän toimintatapansa. Minä olin se hölmö, joka uskoi voivansa muuttaa maailmaa. Mutta sitä vain jäi seisomaan yksin. Mutta toisaalta taas ne, jotka minut siellä kaiken kurjuuden keskellä näkivät, näkivät pilkahduksen jostain paremmasta. Ystävälliset kasvot. Toivo. Hmmm...
Minulle on kertynyt hyvin suuri kokemus kilpailevan firman toimintatavoista ja olen oppinut ymmärtämään ihmiselämää monella tapaa. Ihmiset ovat outoja olentoja. Meitä motivoi toivo paremmasta ja pelko pahemmasta. Loppujen lopuksi ne ovat ainoat asiat, jotka meitä liikuttavat. Me pakenemme tunteita ja ajatuksia. Me emme ole ikinä tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja, vaikka saavuttaisimme sen mitä tavoittelemme, ei kestä kauaa, kun olemme jo tyytymättömiä. Toivo, joka saa ihmiset tavoittelemaan elämässään jotain, luo elämällemme tarkoituksen. Jos saavutamme toivon, elämämme pysähtyy ja muuttuu merkityksettömiksi. Harvat kestävät sitä tilaa ja sen vuoksi elämme elämiämme ennemmin tyytymättöminä.
Itse olen kuitenkin hyvin väsynyt nykyiseen työpaikkaani ja siirtyisinkin mielelläni teidän firmaanne. Korkeaa etiikkaa noudattavina te ette varmastikaan harrasta yritysvakoilua. Jos näin olisi, minä olisin ehdottomasti kullan arvoinen lähde tiedusteluunne. Voisin kuitenkin tulla jakamaan tarinoitani työntekijöillenne. Opiskelen tällä hetkellä elokuva-alaa (toimin siis todellisuudessa kaksoisagenttina) ja olen innostunut kirjoittamisesta. Sadut ja tarinat ovat värittäneet, siivittäneet ja rikastuttaneet elämääni lapsesta asti. Ne yhdessä elämäni elämän kanssa ovat tehneet minusta oivan kirjoittajan. Minulla on draamantajua ja pystyn elävöittämään kertomuksiani käsin kosketeltaviksi. Jos työntekijänne kuuntelisivat tarinoitani, he pystyisivät ehkä elämään tunteita läpi kanssani eivätkä kokisi tarvetta langeta maan päälle itse niitä etsimään. Näin saisitte vähennettyä työntekijä siirtymää sekä tehostettua tuottavuutta.
Olen harrastellut aina asioita, jotka lisäisivät ymmärrystäni elämästä. Lähellä sydäntä ovat filosofia ja psykologia sekä taide sen eri muodoissa. Rakastan tanssia. Onko teillä siellä muutakin kuin harppumusiikkia? Se ei oikein iske omalla kohdallani. Itse pidän sellaisesta musiikista, jossa on paljon energiaa ja potkua. Sellaisesta, joka pistää liikkeelle. Niin teidän firmassa taidettiin olla jo luovuttu siitä liikkeestä. Hmmm… Onko teillä siellä paljonkin sääntöjä? Saako siellä huutaa vai pitääkö olla ihan hissukseen, ettei häiritse muita? Tunnollisena työntekijänä voin ihan rehellisesti myöntää jo näin hakuvaiheessa, että kyllä minulla on välillä noita vihanhallinta ongelmia. Mutta, ettäkö kokonaan pitäisi olla rauhallinen ja zen. Hmmm…
Onko teidän firmassa minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia? Kaikkihan aina niistä tulevaisuuden kuvista vouhottavat. Jos ei siellä rauhan tyyssijassa ole liikettä, niin ei kai siellä ole oikein etenemismahdollisuuksiakaan. Käsittääkseni siellä on aika paljon erilaisia virkoja eli hyvin paljon teillä kaiketi hierarkiaa harrastetaan. Onko teillä tällä hetkellä avoimia paikkoja? Saako sitä itse tasa-arvon nimissä valita vai vaaditaanko jokaiseen pestiin jokin koulutus? Minulla on tuo yo-pohjainen artesaanin tutkinto taustalla ja tosiaan tällä hetkellä meneillään korkeakoulututkinto, josta pitäisi medianomiksi valmistua. Minkälaisen paikan niillä saisi?
Kuten jo mainitsinkin, olen työntekijänä tunnollinen ja, kun olen päässyt työnkuvaan sisälle, myös hyvin oma-aloitteinen. Olen idearikas ihminen ja osaan katsoa asioita monilta eri puolilta. Tosin ne ominaisuudet, että keksii omasta mielestä hyviä ideoita ja toimii oma-aloitteisesti, ovat joskus johtaneet hyvinkin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Olen usein kyseenalaistamassa vallitsevia normeja ja haastamassa valtaapitäviä voimia. Miten teillä suhtaudutaan asioiden kyseenalaistamiseen?
Ovelle koputettiin just… ihan pikku hetki…
- Vatikaanista hyvää iltaa. Meille tuli ilmoitus, että täällä ajatellaan tosiasioiden kyseenalaistamista.
- Ei, herra kardinaali. Enhän minä. Minulle ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa tosiasioita. Minulla vain on taipumus kyseenalaistaa todellisuutta. Elämä rajan toisella puolella on niin paljon värikkäämpää ja nautinnollisempaa.
- Miten niin?
- Herra kardinaali on hyvä ja sulkee oven, niin voin näyttää.
Hmmm… Hei, Pyhä Pete… unohdetaan se hakemus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti